Muotokuvista ja facebookin profiilikuvista

Muotokuvataide on ainoa kuvataiteen laji, jota olen itse harrastanut maalaten ja se on aina kiinnostanut minua erityisen paljon.

Yhdestä ihmisestä saa tuhat erilaista muotokuvaa.

Kasvot, silmät ja decoltee riittävät kertomaan muotokuvan kohteesta tärkeimmät. Muuta kehoa ei oikeastaan tarvitse kuvata, jos ei haluta alleviivata arvoasemaa, urheilullisuutta tai sotilasarvoa.

Itseäni innostaa tutkia esitystapaa, jolla on kuvattu ihmisten kasvojen luustoa, yleisilmettä ja mikroilmettä, ryppyjä, hymyä tai hymyttömyyttä, asentoa, valon ja varjojen suhteita, valojen kliimaksikohtia, taustaa. Joskus muotokuvan kohde on tarkoituksella tehty vaatimattoman oloiseksi, välillä taas päinvastoin.

Huolellisesti taustatyönsä tekevät kuvaajat hakevat ihmisen kasvoilta yhden tunnistettavan kiintopisteen ja etsivät sen jälkeen eri perspektiivissä tällä kohteelle parasta valaistusta. Joillakin se on vaikkapa sibeliusryppy kulmakarvojen välissä, joillakin vilkkusilmät, leveä hymy, korkeat poskipäät, älykäs otsa, aistikas nenä tai hymykuopat.

Historialliset muotokuvat antavat parastaan niiden kulttuurihistorian vuoksi, esimerkiksi vaatteet, väri- ja statussymboliikka, asento, taustaesineistö ja korut. Se, miten hyvin aidon helmen kiilto, silkin säikeet, turkiksen karvat ja sametin pehmeys on pystytty loihtimaan kankaalle öljyväreillä, on oikeasti loputtoman hämmentävää taidonnäytettä.

Tällaisia korkean tason muotokuvia voi ihailla esimerkiksi itselleni mieluisimmassa muotokuvakokoelmamuseossa Grispsholmin linnassa, joka sijaitsee Mariefredissä noin 65 km Tukholmasta länteen. Kokoelma kuuluu Ruotsin valtiolle. Toki Lontoon Portrait Gallery tulee heti perässä myös huippukohteena.

Vanhempien ihmisten muotokuvat ovat minusta nuorten muotokuvia paljon kiinnostavampia. Näin siksi, että nuori hakee vielä omaa identiteettiään ja eletty elämä ei näy kasvoilla. Vanhat rokkarit, vaikkapa Mick Jaggerin ja Keith Richardsin kasvot ovat täynnä syviä juovia. Ne kertovat paljon tarinoita, joista osan tiedetään, mutta suurinta osaa ei. Elämysmaailman pitkäaikaisten ammattilaisten kasvoilla pitää myös näkyä elämysten tuottaminen. Olen miettinyt sitä, että jos Michael Jackson olisi saanut maalata muotokuvia itsestään eri aikoina niin miten hän olisi itse itsensä nähnyt ja mitä ihonvärin nyansseja käyttänyt.

Erityisen viehättynyt olen nykyään naisten rypyistä. Naisilla iho on miesten ihoa ohuempaa ja ilmeisesti kollageenin väheneminen näkyy nopeammin naisten kasvoilla. Ehkä juuri siksi yli viisikymppisten naisten kasvot ovat sielukkaat, sillä niistä voi lukea paremmin kuin saman ikäisten miesten kasvoista. Luonne piirtää juonteet ja syventää niitä vuosi vuodelta. Siinä on jotain todella kaunista. Kasvojen rypyt kertovat eletystä elämästä, iloista, suruista, hämmentyneistä tunteista, ilahduksista ja siitä, miten ne jättävät muistijäljen kasvoihin syventäen, muistuttaen: sinä olet elänyt!

Kansallistaiteilija Helene Schjerfbeck maalasi runsaasti omakuvia, ja mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä kiinnostavammiksi muodostuivat myös hänen omakuvansa. Monet taiteilijat kuten vaikkapa Rembrandt tai van Gogh halusivat kertoa säännöllisillä omakuvillaan myös oman luonteensa kehityksestä ja sitä saatettiin ilmentää värisävyjen ja kehon asennon muutoksilla tai eri valaistuksilla. Eli kyse oli tavallaan päivitetystä itsetutkiskelusta. Sitä kai nykyään edustaa facebook?

Facebookin profiilikuvat ovat jonkinasteinen versio muotokuvista. Siinä henkilö näyttää kuvan, josta hänet tunnistaa tai sitten ei. Facebookin profiilikuvissa päivitetään, mitä henkilölle kuuluu nykyään.

Olen huomannut, että aika monet miehet ottavat itsestään sivuprofiilikuvia. Ne ovat hienoja ja antavat monesti karismaattisen vivahteen. Monesti niissä on myös piiloviesti: En halua paljastaa itsestäni enempää. Tuolloin katseen suunta on oleellista kuvassa. Monissa Mannerheimistakin otetuissa kuvissa on vähintään hieman viisto sivuprofiili.

Yleensä ulkona otetut kuvat iltapäivän auringon valon kajossa ovat kauneimpia. Silloin on tärkeää, ettei aurinko osu suoraan kohteeseen. Monesti jokin valkoinen asessori lähellä kasvoja luovat lisäkiinnostusta kasvoille.

Muotokuvat toimivat aikoinaan myös henkilöiden käyntikortteina ja esittelykuvina mahdollisia avioliittoja varten. Nykypäivänä saman aseman ajaa Tinder, jossa esitellään omia profiilikuvia vai kuka toimittaa kiinnostuneelle henkilölle kuriirin avulla oman muotokuvansa?😊

Nykypäivän muotokuvat sosiaalisessa mediassa ovat yleensä itse otettuja. Selailkaapa facebookissa kavereidenne profiileja. Juuri se ihastuttava erilaisuus, eri värit, kompositiot, tilanteet, valaistukset tekevät facebookista niin koukuttavan. Joku väittää, ettei vakoilija-appi FBssä ole oikeaa elämää. Olen ihan eri mieltä. Facebook on itse elämä.

Niin paljon kuin rakastan muotokuvataidetta, niin valitettavasti ne silti antavat vain hetken kuvan yhdestä tilanteesta. Facebookin elämänmakuiset profiilikuvat ovat sen sijaan päivitettyjä omakuvia.

Hauskaa lauantaita kaikille!

Pauliina

 

 (National gallery Stockholm)

 

 https://www.blogit.fi/pauliinan-poutapäivä/seuraa

 

Leave a comment

Name .
.
Message .